Historiallinen katse kirjoitettuun nuoruuteen.

Teema: Arviointi.Kirjallisuusarvostel

Nainen Linnaisten ullakolla: Gotiikan, ambivalenssin ja toiseuden kohtaamisia

The Woman in the Attic of Linnais – The Meeting of Gothic, Ambivalence and Otherness “Does Finland have an aristocracy?” This is how the writer and historian Zacharias Topelius begins his serial story Gröna kammarn på Linnais gård (“The Green Room at Linnais Manor”, 1859), which was published in Helsingfors Tidningar (1859) and later on in the first part of Topelius’s collected works Vinterqvällar (“Winter Tales”, 1880), both in Swedish and in Finnish. The first sentence of the story reveals its central theme: the decaying power of the nobility and the rise of the middle class. The line between them is, however, anything but clear. Nobility is represented at the same time as a useless historical relic and as a tempting call from the past. The same ambivalence concerns the other central theme of the story: supernaturalness. Topelius offers a possibility of the supernatural, but gives a rational explanation to the apparently supernatural phenomena. However, this rationalizing does not remove the power which the “ghost” has over the reader. In this story, as well as in his literary production in general, Topelius uses the Gothic genre as a social, political means to represent the old world which should be replaced with a new and a better one. The Gothic conventions, such as the figure of the ancient tyrant, the ghost, and the imprisoned woman enable the author to deal with the issues of injustice and power. The female prisoner of the Green Room, who eventually commits suicide, is a character that brings forward the different ways in which gender and class intersect and produce social inequality

Mitä naiset lukevat? Vantaan kaupunginkirjaston digitaalisen lainausdatan tulkintaa

Artikkeli käsittelee nykyistä lainaus- ja lukemiskulttuuria ja erityisesti naisia – kirjaston suurinta käyttäjäkuntaa – kaunokirjallisuuden lukijoina. Aineistonamme on Vantaan kaupunginkirjaston keräämä digitaalinen lainausdata. Sitä analysoimalla selvitämme, mitä lajeja ja teoksia naislukijat suosivat. Entä vieläkö vallitseva lukutapa on 1970–1980 -lukujen tavoin realistinen, kansallinen ja yhtenäinen? Artikkelissa pohdimme myös kolmen naisten lainatuimman kaunokirjallisen teoksen suosiota keskittyen niistä ylivoimaisesti suosituimpaan, Enni Mustosen (oik. Kirsti Manninen) historialliseen romaaniin Ruokarouva (2016). Artikkelissa käytetty otos (20.7.2016–22.10.2017) osoittaa, että Vantaan kaupunginkirjaston aktiivisimpia kaunokirjallisuuden lainaajia ovat 40–49 -vuotiaat naiset, ja heidän suosikkilajinsa on romaani. Naisten lainatuimpia kirjoja – Ruokarouva (2016), Risto Räppääjä ja pullistelija (2016) sekä Lopotti (2016) – yhdistää muun muassa se, että ne kaikki ovat uusinta kotimaista proosaa. Kaikki ne myös myivät hyvin ja saivat näkyvyyttä mediassa. Räppääjä ja Ruokarouva ovat osia laajemmissa kirjasarjoissa, ja Räppääjien näkyvyyttä ovat edistäneet niiden elokuva-adaptaatiot. Digitaalinen aineisto – ja varsinkin Mustosen viihteellisen, historiallisen romaanin suosio – osoittaa, että erityisesti vanhemmat naislukijat suosivat arjen, työn ja lähihistorian todentuntuista kuvausta. Muutos muhii kuitenkin nuorten lukukulttuurissa. Tästä kertoo angloamerikkalaisen, nuorille aikuisille suunnatun romanttisen kirjallisuuden (esim. John Greenin ja Estelle Maskamen romaanien) suosio otoksen 15–19-vuotiaiden naislainaajien keskuudessa. Nuorten lukukulttuuri ei aineistomme perusteella ole kansallista eikä realistista vaan murtaa näitä totuttuja lukutapoja vahvasti; yhtenäisestä lukukulttuurista ei otoksen eri-ikäisten naislainaajien kohdalla voi puhua

Kokemuksen jäljillä

Kokemuksen tutkiminen on kiehtovaa ja samalla äärimmäisen haastavaa. Kokemus elää, muuttuu ja vaihtelee yksilöstä toiseen eikä ole yhtenevä esimerkiksi sellaisten yhteiskunnallisten ryhmittymien kuin "työläisten" keskuudessa. Toisaalta voidaan todeta, että tutkimus paljossa on aikaisemminkin ollut sidoksissa kokemuksesta syntyneisiin aineistoihin. Muistelmien, haastattelujen, kyselytutkimusten ja joskus tilastojenkin takana on jonkun kokemus. Tutkija voi tilastonkin yhteyteen palauttaa kokemuksen aikalaislainauksin ja muistelmin, mutta samalla on syytä kysyä, mitä kokemus kertoo. Kenen tai keiden kokemuksesta on kulloinkin kyse